Kappaleet 7.4 ja 7.5: Vihapuhe ja Taide

7.4 Vihapuhe

Vihapuheesta on kyse, kun sananvapauden oikeutta käytetään väkivaltaan yllyttämiseen tai jotakin kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Usein vihapuheeseen syyllistyvät tahot vetoavat juuri sananvapauteen. Rasismi, syrjintä, väkivallalla uhkailu ja muiden ihmisten poliittisten toimintavapauksien rajoittaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin. Vihapuheella voi siis olla laillisia seurauksia.

7.5 Taide vaikuttaa katsojaan 

Taide on myös viestintäkanava, Sen kautta taiteilija viestii teoksellaan katsojalle.

Taidetta voidaan tutkia estetiikassa tunteiden ilmaisun välineenä.
Estetiikka- filosofian osa-alue, jossa tutkitaan mm. taidetta sekä kauneutta. Estetiikassa pohditaan myös uusinnettavan taiteen vaikutusta esteettisen kokemuksen vaikutukseen ja ainutlaatuisuuteen.

Uusintaminen mahdollisti taide-elämysten kokemisen aiempaa useamlle ihmislle, mutta lisäsi samalla taidemaailman kaupallisuutta.

Taideteokset vaikuttavat ihmisen maailmankuvaan monella tapaa. Sen tunteminen on osa yleissivistystystä. Taide lisää myös empatiakykyä näyttämällä millainen jokin tilanne tai tunne on toisen ihmisen näkökulmasta. 

Kappale 7.3: Elokuvat, musiikki ja maailmankuva

Musiikista saa esteettisiä elämyksiä ja se vaikuttaa kuuntelijan maailmankuvaan. Musiikilla viestitään ja vaikutetaan.

Mallioppimisessa ihminen toimii mallin antaman esimerkin mukaisesti. Esimerkiksi, elokuvassa olevan aggressiivisen hahamon ihannointi voi saada aikaan katsojassakin aggresiivisuutta. Sijaisvahvistamisesta on kyse, kun katsoja samaistuu roolihenkilöön ja haluaa toimia kuten hän.

Katharsis - kokijan puhdistautumista patoutuneista tunteista, kun näytelmässä piinanneet ongelmat lopuksi ratkeavat ja katsoja kokee helpotuksen tunteen. 

Kappale 7.2: Pelaaminen voi vaikuttaa maailmakuvaan

Avatarin eli verkkohahmon luominen ja pelaajaprofiilin luominen mahdollistaa pelaajalle kontaktien luomisen peliroolin välityksellä. Pelissä voi luoda kontakteja yli kansallisuusrajojen.

Pelaamisen haitat tulevat esiin, kun kontrolli heikkenee. Peli voi vaikuttaa yöuniin, haitata sosiaalisia tilanteita ja koulunkäyntiä, johtaa nettikiusaamiseen tai aiheuttaa addiktion.

Jos pelaaja on addiktoitunut yhteen peliin, voi tilanne kaventaa maailmankuvaa ja sekoittaa todellisuuden ja virtuaalielämän rajaa, jotka on tärkeä erottaa.

Pelaaminen voi olla hyvää ajanvietettä, vähentää stressiä ja keino rentoutua. Jos yhtäkkiä ajan- tai paikantaju katoaa, kutsutaan ilmiötä flow- tai virtauskokemukseksi.

GameReactorin mukaan vuoden 2016 paras peli oli Uncharted 4

Kappale 7.1: Mainonta

Mainos

Mainonnan tarkoituksena on myydä tai esitellä jotakin tuotetta, palvelua tai asiaa. 

Mainonnan tehokeinoja:

- tekstiin perustuvat tehokeinot eli kuvat ja sloganit

- kuviin perustuvia mielikuvia

- auditiiviset keinot, esim. televisiossa ääni

Jos mainoksen tehtävä on markkinoida uutta tuotetta, pyritään mahdollisimman moni ihminen innostamaan ostamaan tuote. Mainoksen viesti ei saa aiheuttaa kielteisiä tunteita, kuten vierauden tunnetta, pelkoa tai epäluuloja. 

Mainoksissa olevat mallit ovat huono vertailukohta kehittyvälle nuorelle. Nuori saattaa muodostaa ihanneminän mainosten mallien perusteella. 

Lööpit ovat lehtien mainoksia ja luovat kielteistä maailmankuvaa. Ne kertovat esim. luonnonkatastrofeista tai kuolemasta. Lööpin tehtävä on houkutella lukijaa ostamaan koko lehti. 

Kappale 7: Medialukutaitoa katsomuskeskusteluun

Media tarkoittaa tiedotus- ja mainosvälineitä, esim. sanomalehdet, sosiaalisen median mainokset. Median tehtävänä on välittää informaatiota viestin välittäjiltä eri informaatiokanavia pitkin viestin vastaanottajille, esim. jonkin tuotteen mainostaminen. Mediassa viestitään sanoin ja kuvin. Kuva voi olla manipuloitu.

Erityisesti internetin ansiosta informaatiota on enemmän kuin koskaan. Joskus voidaan puhua informaatiosodasta, jolloin suurvallat ja muut vaikuttamaan pyrkivät tahot pyrkivät kukin vaikuttamaan maailmankuvaamme. 

Luku 6: Koulu ja maailmankatsomus

Tässä blogitekstissä on yhdistetty 3 kappaletta: 6, 6,1 ja 6.2.

Koulu ja maailmankatsomus 

Maailmankatsomukselliset ja maailmankuvalliset seikat ovat aina vaikuttaneet koululaitokseen.
Koulutuspolitiikka: erilaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset ryhmät pyrkivät vaikuttamaan siihen, mitä ja miten lapsille ja nuorille opetetaan.

Eri oppiaineet rakentavat maailmankatsomusta ja maailmankuvaa

Koulu auttaa kehittyvää lasta ja nuorta rakentamaan maailmankuvansa yhteisen tiedon perustalle, Eri tieteenaloilla on maailmankuvan ja maailmankatsomuksen muodostamisessa erilaisia rooleja.

Historiatieteet: tuovat opiskelijalle riittävästi tietoa menneisyydestä, menneisyyden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös nykyistä yhteiskuntaa

Yhteiskuntaoppi: nuori saa valmiuksia muodostaa itse poliittisia ja yhteiskunnallisia mielipiteitä, ymmärtää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kasvaa yhteiskunnan kansalaiseksi

Luonnontieteet: vastaavat kysymyksiin: miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa ja mitä siihen kuuluu, miten aineet reagoivat toisten aineiden kanssa, miten elävien organismien toimintamekanismit toimivat sekä kykenemme ymmärtämään planeettamme ilmastoa, geologisia muodostelmia ja riskejä.

Psykologia: pyrkii selvittämään ihmisen toiminnan lainalaisuuksia tutkimuspohjaisesti

Taiteet: avaavat uudenlaisia maailmoja ja merkityksiä ja avartavat kykyämme nähdä toisin.

Katsomusaineet koulussa

Katsomusaineiden opiskelu ei saa olla uskonnonharjoitusta. Elämänkatsomustieto syntyi, jotta uskonnottomien syrjintä loppuisi Suomessa.

Joissakin maissa katsomusopetus järjestetään yhteisen katsomusaineen pohjalta ja joissakin maissa katsomusopetuksen katsotaan olevan kotien ja uskonnollisten yhdistysten (kirkot, moskeijat) asia.

Kappale 5.4: Ideologiat ja aatteet

Ideologia- aate- tai uskomusjärjestelmä, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan. Aatteet ovat unelmia jostain paremmasta. Niistä puuttuu tuonpuoleisuuden elementti ja yliluonnollisuuden elementti.

Kommunismi:
- todellisuuskäsitys materialistinen
- materialististen tuotantovoimien ja omistusolosuhteiden uskotaan ohjaavan ihmisten ajattelua ja tekemistä sekä historian kulkua.
- tavoitteena on mahdollisimman suuri taloudellinen tasavertaisuus ja vapaus

Anarkismi:
- poliittinen ideologia ja filosofia, joka liittyy historiallisesti kommunismin syntyyn
- taustalla työväestön ahdinko ja vaatimus tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta
- kaikenlainen yksilöön kohdistuva vallankäyttö koetaan ongelmalliseksi
- uskovat ihmisen luontaiseen hyvyyteen ja kykyyn hallita itseään ilman esivallan holhousta
- tärkein arvo ihmisen vapaus

(Uus)liberalismi:
- näkyy etenkin erilaisten oikeistopuolueiden ohjelmissa
- kannattavat mm. tuloveron laskemista ja sosiaaliturvajärjestelmän keventämistä
- keskeinen arvo vapaus, jota pidetään yksilön elämän perustana
- korostetaan vapauden lisäksi vapaita markkinoita ja yrittäjyyttä
- toisin kuin kommunismi ja anarkismi kriittistä suhtautumista uskontoon ei ole



Vihreä liike:
- pitää sisällään monia eri tavalla ajattelevia puolueita, kansalaisjärjestöjä, ryhmiä ja yksilöitä.
- yhteistä kaikille: luontoarvojen korostaminen ja pyrkimys niiden tuomiseen poliittiseen päätöksentekoon
- korostuu ajatus ihmisestä osana luonnon kokonaisuutta ja luonnosta huolehtiminen 

Kappale 5.5: Pasifistin ja vegaanin maailmankuva

Kappaleesta 5.5 tein lyhyen tiivistelmän, koska itse kappale koostui enimmäkseen henkilöhaastatteluista.

Pasifisti on henkilö, joka korostaa väkivallattomuutta, oikeudenmukaisuutta ja rauhan ylläpitoa. Usein esikuvana on Mahatma Gandhi.

Vegaani on henkilö, joka ei hyödynnä eläimiä tai eläinperäisiä tuotteita ruokaan, vaatteisiin, kosmetiikkaan tai mihinkään mikä voisi vahingoittaa eläimiä. Vegaani ei syö esimerkiksi kananmunaa. Vegaani suojelee eläimiä ja puolustaa niiden oikeuksia.

Kappale 5.3: Sekulaarit katsomukset

Uskonnottomuus ja ateismi

Perinteisten maailmanuskontojen kannattajamäärien vähentymistä kutsutaan sekulaarioksi.

Jotkut uskonnottomat kokevat olevansa agnostikkoja, joiden mukaan jumalallisten olentojen olemassaolosta ei ole lopullista vastausta. Useimmat agnostikot ovat käytännössä ateisteja. Ateistit kieltävät jumalien ja yliluonnollisen olemassaolon.

Sekulaari humanismi

Tästä aiheesta tein Prezi- ohjelmalla pienimuotoisen yleisesitelmän.

Esitelmä sekulaarista humanismista

Kappale 5.2: Aasian uskonnot

Suurista maailmanuskonnoista hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat syntyneet Intiassa.

Hindulaisuus
- jopa miljoonia jumalia, eli hindulaisuus on polyteistinen eli monijumalainen uskonto.
- pyhä kirja: Veda- kirjat
- jumalat ovat henkisen maailmansielun brahmanin ilmentymiä
- kaikkialla läsnäolevasta persoonattomasta jumalakuvasta käytetään nimitystä panteismi. Tällaista käsitystä voidaan sanoa kutsua monistiseksi idealismiksi.
- toinen keskeinen todellisuuden luonne on ikuinen maailmanjärjestys. Aika käsitetään sykliseksi, todellisuuden ajatellaan olevan ikuista kiertokulkua, jossa sielut syntyvät uudestaan.
- ihmisen sielu on osa maailmansielua
- ihmisen aseman määrää karman laki: pahasta seuraa hyvää ja hyvästä hyvää
- lehmä on pyhä eläin
- luontokäsitys on holistinen

Buddhalaisuus 
- perustajahahmo Siddhartha Gautama Buddha
- jumalten sijaan buddhalaisuus keskittyy mielenhallintaan, mutta myös yliluonnollista ja ei-tieteellisiä elementtejä kuuluu uskontoon
- hindulaisuudesta buddhalaisuuden erottaa anatman- oppi: mitään pysyvää sielua tai minuutta ei ole olemassa. Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa.
- ihminen voi kokea valaistumisen eli nirvanan.
- holistinen luontosuhde


Kiinan ja Japanin uskonnot
- Kiinassa kolme perinteistä pääuskontoa: buddhalaisuus, kungfutselaisuus ja taolaisuus: uskotaan usein paikallisiin jumaliin sekä esi-isien henkiin
- Japanin vanha etninen uskonto on shintolaisuus. Japanissa on jonkin verran myös buddhalaisuutta.

Kappale 5.1: Lähi-Idän uskonnot

Juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia nimitetään Lähi-Idän tai Abrahamin uskonnoiksi. Mielestäni helpoin tapa jäsentää tämä kappale on kertoa, miten uskonnot eroavat toisistaan ja mikä niissä on samaa.

Uskonnoille yhteistä:
- Kaikki kolme katsovat polveutuvansa profeetta Abrahamista.
- Juutalaisten heprealainen Raamattu on kristittyjen Raamatun osa (Vanha Testamentti) ja myös Koraanissa kerrotaan monesta Raamatun tutusta henkilöstä.
- Uskontoja yhdistää usko yhteen persoonalliseen Jumalaan.
- Kaikkien kolmen todellisuuskäsitystä voi sanoa dualistiseksi. Ihmisellä ajatellaan olevan kehosta riippumaton sielu.
- Elämän ajatellaan olevan lineaarinen.
- Jumalakuvan mukaan Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Ihmisellä ajatellaan olevan vapaa tahto. Toisaalta ollaan Jumalan tahtoon luottavia fatalisteja. (fatalismi = ontologinen oppi, jonka mukaan kaikki tapahtuu väistämättä jonkinlaisen jumalallisen kaitselmuksen ohjaamana.
- Ihmisen ei ajatella olevan vain yksi laji muiden joukossa.

Uskonnoissa eriävää:
- Kristittyjen jumalakuvassa Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Juutalaiset nimittävät jumalaansa Jahveksi ja muslimit Allahiksi. Kristityt nimittävät Jumalaa yleensä Isäksi.
- Muslimien mukaan Jeesus oli profeetta.
- Muslimien pyhä kirja on Koraani.
- Juutalaiset kieltävät Jeesuksen jumaluuden ja odottavat Messiasta.
- Muslimin kuuluu islamin opin mukaan alistua Allahin tahtoon.

Uskontojen tunnukset:

Kappale 5: Maailmankatsomuksia

Jokaisella on omanlaisensa maailmankatsomus, johon saamme vaikutteita ympäristöstämme ja muista ihmisistä.

Maailmankatsomuksien erityispiirteitä:

Uskonnot: usko yliluonnolliseen, pyhän kokemus, antaa vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Esim. Mikä on elämän tarkoitus? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?

Uskonnon ulottuvuuksia:
1. Uskomukset, jotka muodostavat uskonnon perustan
2. Rituaalit tai riitit
3. Myytit
4. Tunnekokemuksia
5. Moraali
6. Yhteisöllisyys
7. Aineellisuus

Sekulaarit katsomukset: korostavat tämänpuoleisuutta, materialismi ja naturalismi
(sekulaari = maallinen, tarkoitetaan yleensä uskonnollisen vastakohtaa)

Ideologiat: korostavat tämänpuoleisuutta ja yhteiskunnan muuttamista, kunnioitettu keskeinen perustajahenkilö, sisältää usein näkemyksen oikeasta elämäntavasta.

Jokainen maailmankatsomus tulkitaan aina yksilöllisesti. Katsomukset ja niiden maailmankuvat eivät ole koskaan irrallinen historiasta.

Prezi- esitys kristinuskon ulottuvuuksista

Kappale 4.5: Havaintokehä

Havaintokehä on malli, joka kuvaa ihmisten sisäisten mallien ja ympäristön vuorovaikutusta ihmisten tavassa suunnata tarkkaavaisuuttaan ympäristöstöön ja tehdä havaintoja. Periaatteen on luonut Ulrich Neisser. Sen mukaan ihminen suuntaa tarkkaavaisuttaan niihin asioihin, joihin hänen sisäiset mallinsa häntä ohjaavat. Sisäiset mallit ohjaavat tiedon etsintää.

Sisäinen malli = skeema

Me etsimme tietoa, joka sopii meidän sisäisiin malleihimme ja pyrimme pitämään niistä kiinni.

Maailmankuva on yksi sisäinen malli. Se ohjaa havaintojamme ympäristöstä ja tarkkaavaisuuttamme. Myös ihmiskuva voi ohjata henkilöhavaintoja. Suhtautumalla avoimesti voi laajentaa omaa perspektiiviään.

Attribuution perusvirhe = ihmisen taipumus selittää omaa menestystään ja muiden epäonnistumisia sisäisillä tekijöillä ja omaa epäonnistumista ulkoisilla tekijöillä.

Filosofit puhuvat hermeneuttisesta kehästä

Hermeneutiikka = tulkitsemisen tatio ja tulkitsemisen tutkimista.

Asian tai tekstin tulkitseminen alkaa esiymmärryksestä- maailmankatsomus ja siihen liittyvät sisäiset mallit, jotka ohjaavat tulkintaa.

Hermeneuttinen kehä: tulkittava kohde alkaa muuttaa tulkitsijaa ja hänen tulkintaansa, kun kohteen kanssa käy sisäistä tai ulkoista vuoropuhelua. Dialogi voi muuttaa molempia, jos olemme avoimia. Kehä auttaa tiedostamaan, että jokaisella on ennakkokäsityksensä ja että asemamme vaikuttaa siihen mitä ajattelemme.

Kappale 4.4: Voiko kognitiivisia vääristymiä vähentää?

Nopea ja hidas ajattelu: 

Daniel Kehmanin mukaan käytämme nopeaa ajattelua, kun on tehtävä nopeasti päätöksiä intuition varassa. Nopeaa ajattelua on, kun teemme pikaisen stereotyyppisen yleistyksen uuden ihmisen nähdessämme tai luotamme ensimmäisenä mieleen tulevaan ajatukseen. Nopea ajattelu perustuu mielleyhtymiin. Se voi johtaa systemaattisiin ajatteluvirheisiin.

Hidas ajattelu on todistusaineiston monipuolista arviointia. Pyrimme kuulemaan erilaisia ajatuksia ja argumentoimaan hyvin. Ajattelun tulokset ovat harkittuja ja vastuullisia.


Kukaan ei ole täysin turvassa kognitiivisilta vinoumilta. Joitakin tekniikoita niiden vähentämiseksi on olemassa.

Yksi syy vääristymisen sitkeyteen on palauten puute. Omaa kognitiotaan voi kehittää paremmaksi hankkimalla monipuolisia, eri näkökulmia edustavia ihmisiä ympärilleen. Kriittinen medialukutaito on tärkeää.

Kappale 4.3: Joitakin kognitiivisia vääristymiä

Kappaleessa tulee vastaan paljon käsitteitä, joiden selitykset tässä:

Sisäryhmä = ryhmä, johon henkilö itse kuuluu ja jota hän siksi suosii, vastakohtana ulkoryhmä. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi olla esimerkiksi jalkapallojoukkue, jonka halutaan pärjäävän, koska siinä on itse mukana.

Stigma = kielteinen leima

Intentionaalinen = tarkoituksellinen, tavoitteellinen, sellaisen olion tekemä, jolla on tarkoituksia ja tavoitteita

Antropomorfismi = luonnon elollistaminen ja ihmisen kaltaiseksi olettaminen, jolle ihmisetkin ovat alttiita.

Kognitiivinen disossanssi = ahdistusta aiheuttava ristiriita kahden ajatuksen tai ajatusten välillä ja oman toiminnan välillä. Syntyy kun oma maailmankuva ei pysy kasassa.

Kognitiivisia vääristymiä: 

• Vahvistusharha = pyrimme etsimään informaatiota, joka tukee omaa maailmankuvaamme tai ennakkokäsityksiämme. 
• Halo-efekti = oman ryhmän ajatuksiin suhtaudutaan kritiikittömämmin ja myönteisemmin kuin ulkoryhmän ajatuksiin tai tekoihin, ulkoryhmä nähdään helposti stereotypian välittämänä.
• Paremmuuden illuusio = ihmiset yliarvioivat omat kykynsä järjestelmällisesti
• Optimismi = järjestelmällinen hyvien mahdollisuuksien painottaminen huonojen kustannuksella. 
• Teleologinen vinouma = uskontojen synty piilee ilmiössä, jossa ukkonen tai auringonpaiste koetaan intentionaalisina tekoina. 
• Forer- eli Barnum- ilmiö = ihmiset uskovat horoskooppien tai netin persoonallisuustestien tulokseen ja pitävät sitä itseensä sopivana, vaikka tulos olisi arvioitu. 
• Pelurin vinouma = Uhkapeluri seuraa peliä, jossa on pitkään toistunut tietty kuvio ja toimii sen mukaan. Tämä kognitiivinen vääristymä mainittiin myös edellisen kappaleen videossa. 
• Ankkurointi = päätöstä ohjaa vertailukohdan luominen.
• Saatavuusheuristiikka = helpoin palauttaa muistista mieleen. Myös tämä kognitiivinen vääristymä mainittiin edellisen kappaleen videossa. 
• Edustavuusheuristiikka = maailmaa luokitellaan erilaisten edustavien mallikappaleiden avulla. 
• Negatiivisuusharha = taipumustamme kiinnittää enemmän huomiota negatiivisiin kuin positiivisiin asiohin.
• Ryhmäajattelu = jokainen ryhmän jäsen yrittää sopeuttaa mielipiteensä muun ryhmän ajattelun mukaiseksi.

Tiedonhakua voi ihmisillä ohjata myös kollektiivinen toiveajattelu. 

Ihmiset ovat huonoja arvioimaan aikaa, usein ihmiset aliarvioivat ajan tarpeen. Ihmisen muisti on usein epätarkka. Ihmiset ovat keskimäärin huonoja arvioimaan tilastollisia todennäköisyyksiä.

Kappale 4.2: Kognitiiviset vääristymät

Kognitiivisiin kykyihimme kuuluu ajattelu, muisti,  havainnot ja tarkkaavaisuus. Ihminen on kehittynyt evoluution myötä kognitiivisilla kyvyillä. Selviytymistä on edistänyt tarpeeksi hyvä tieto ympäristöstä ja nopea reagoiminen uusiin tilanteisiin. Ihmisen aivot ovat virittäytyneet havaitsemaan uhkia ja persoonia. Olemme alttiita ryhmäpaineelle ja ryhmäajattelulle.

Kognitiiviset vinoumat tulivat yleiseen tietouteen 1970- luvulla.

Video kognitiivisista vääristymistä

Kappaleeseen kuului video, jossa kerrottiin kognitiivisista vääristymistä. Siinä mainittiin seuraavat ajatteluvirheet:

- Vahvistusilluusio: riistiriidassa oman tiedon kanssa oleva tieto jätetään huomiotta. Vahvistusilluusio on syy siihen, miksi ihminen viettää aikaa samaa mieltä olevien ihmisten kanssa.

- Saatavuusharha: otetaan huomioon sellainen tieto, joka on helposti saatavilla mielestä.

- Pareidolia: näemme tarkoituksenmukaisuutta siellä missä sitä ei ole.

-Pelurin virhepäätelmä: se miten olemme aikaisemmin selvinneet tilanreesta vaikuttaa nykyisen tilanteen käsittelyyn.

Yksi yleisimmistä ajattelun vinoumista on stereotyyppiset yleistykset. 

Kappale 4.1: Argumentaatio

Argumentti muodostuu väitteestä, johon liittyy perustelu: monipuolisia tilanteeseen sopivia perusteluita.

Argumentin taitoihin kuuluu myös kyky ymmärtää, milloin voisi olla hyväksi ottaa toisen vasta-argumentit vakavasti.

Kelvotonta perustelemista on vetoaminen epätosiin väitteisiin, suoranaisiin valheisiin tai nettihuhuihin.

Analogia = samankaltuisuuksien huomaamista kahden erilaisen asian välillä. Sitä käytetään perusteluissa, kun halutaan kiinnittää huomiota johonkin perustavaan ja tärkeään samanlaisuuteen.

Argumentin erityistapaus: looginen syllogismi eli loogisesti pätevä päättelyketju, jossa tosista alkuoletuksista päätellään tosi johtopäätös.

Kappale: 4. Kriittinen ajattelu

Mitä on kriittinen ajattelu?
- Ajattelua, jossa punnitaan omien sekä toisten ihmisten ajatuksia ja niille annettuja perusteita eritellen ja arvioiden niiden totuutta ja todennäköisyyttä järkiperäisesti eli rationaalisesti.

Mistä tunnistaa kriittisen ajattelijan?
- Kriittisellä ajattelijalla on seuraavia ominaisuuksia: ajattelun selkeys, tarkkuus, johdonmukaisuus, reiluus ja monipuolisuus.

Millainen on hyvä ajattelija?
- Käyttää taitavasti perusteluita ja osaa erottaa hyvän tiedon huonosta. Ominaista on olennaisten asioiden erottaminen epäolennaisista, kyky abstrahoida ja kyky nähdä asiat laajemmissa yhteyksissä. Pystyy muotoilemaan vaikeita asioita muille selvästi. Käyttää vierassanoja harkiten.

Missä kriittistä ajattelua tarvitaan?
- Maailmassa, jossa kilpailevia informaation lähteitä on paljon.

Kappale 3.2 Epätieteellinen maailmankuva

Maailmankuvaa ei tee epätieteelliseksi väärä tieto tuloksista - vaan tieteellisen menetelmän kautta hankitun tiedon systemaattinen väheksyminen ja jonkin muun tiedonhankinnan muodon suosiminen, kuten oman pyhän kirjan. Kyse on tiedonhankinnan menetelmän valinnasta.

Tiedettä voidaan vastustaa myös poliittisista tai taloudellisista syistä.

Ilmastodenialismi = tieteellisiä asiantuntijoita vähättelevä tosiasioiden vastainen kanta, jonka mukaan ihminen ei aiheuta ilmastonmuutosta, eikä sitä edes tapahdu. 

Pseudotieteellinen maailmankuva

Pseudotiede on näennäistiede eli tieteen kaapuun pukeutunut ajattelujärjestelmä, joka ei täytä tieteen kriteerejä.

Empiirinen = kokeellinen, havantoihin perustuva

Yleensä pseudotieteelliseen ajatteluun liittyy tieteen vähättelyä, jonkin korvaavan menetelmän käyttö sekä vahva usko johonkin yliluonnolliseen. Väittämät ovat usein kokonaisvaltaisia: yksi uusi näkökulma muuttaa kaiken, tähänastinen teide on osoittanut kerralla vääräksi tai vedotaan muinaisiin viisauksiin.

Biontologia = kaikki perustuu biofonien vaikutukseen, holistiseksi itseään kutsuva maailmankatsomus. Vastustaa rokotteita ja nykyistä lääketiedettä, kaikki paraneminen nähdään yhden mekanismin kautta. 

Tein tehtävän 1 homeopatiasta, Homeopatiassa tauteja tulisi hoitaa antamalla potilaalle pieniä määriä sellaisia lääkeaineita, jotka suurina määrinä tuottavat hoidettavan taudin oireita. Homeopatiaa pidetään uskomushoitona ja pseudotieteenä. Tutkimusten mukaan lääkkeiden vaikutus selittyy lumevaikutuksella.

Lumevaikutus = tahallisesti tehottomaksi valmistettua kontrollivalmistetta että lääkevalmistetta, jonka teho perustuu lumevaikutukseen. 

Uskonnollinen fundamentalismi

Mikäli uskonto sisältää sellaisia tiedollisia väitteitä, jotka ovat usein vastoin tieteen käsityksiä maailmankaikkeudesta, uskonnollinen maailmankuva on epätieteellinen.

Esim. kreationisti uskoo, että Jumala loi maailman Raamatun ja siksi evoluutioteoria nähdään harhaisena.

Fundamentalismi = tarkoittaa usein oppia, jonka mukaan oman uskonnon pyhä kirja on kaiken tiedon ja toiminnan ehdoton perusta, Pyhä kirja nähdään ehdottomana totuutena. 

Uskonnollisen fundamentalismin ytimessä on, että uskonnollinen kokemus ja Jumalan ilmoitus ovat kaiken muun tiedon yläpuolella myös tieteen alaan kuuluvissa asioissa.

Kappale 3.1 Ei-tieteellinen maailmankuva

Ihmisen maailmankuva ei välttämättä aina perustu tieteeseen, mutta ei ole myöskään sen vastainen.

Maailmankuvan ei-tieteellisiä osia voivat olla esimerkiksi uskonnolliset uskomuksen, metafyysiset uskomukset sekä poliittiset ja talouspoliittiset uskomukset.

Uskonnoton ihminen voi uskoa asioihin, joita ei voida todistaa.

Länsimainen maailmankuva on yleensä lineaarinen ja kohtelee maailmaa objektina, joka on tutkimuksen kohteena.

Maailmankuva on siis holistinen, kun siihen kuuluu syklisyys ja luontoon liitetään tietoisia piirteitä. Ihminen nähdään osana luontoa eikä siitä irrallaan.

On hyvä muistaa, että kaikkea ei voida todistaa tieteen avulla.

Kirjan teksti ja tiivistelmäni oli lyhyehköt, koska ei-tieteellisiä maailmankuvia on lukemattomia määriä ja ne ovat kaikki erilaisia. Niistä voidaan kertoa tietoa ja esimerkkejä yleisesti, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti. Jokainen muodostaa oman maailmankuvansa ja siihen voi kuulua osasia tieteellisestä ja ei-tieteellisestä maailmankuvasta. 

Kappale 3: Tieteellinen maailmankuva

Kappale 3 kertoo tieteellisestä maailmankuvasta.

Tieteellisen maailmankuvan mukaan maapallomme on yksi pieni planeetta aurinkokunnassa. Hiiliyhdisteiden ansiosta syntyi orgaaninen elämä, joka kehittyi ajan kuluessa. Evoluutio suosi hyviä sopeutujia. Myös sattuma on ohjannut tapahtumien kulkua. Nykyihminen kehittyi omaksi lajikseen ihmisapinoista.

Tieteellinen maailmankuva on syntynyt vähitellen, kun tiedonhankintaan on käytetty tieteellistä menetelmää ja koko ajan kehittyviä mittalaitteita. Keskiajalla maa nähtiin kaiken keskipisteenä, mutta vähitellen siitä siirryttiin heliosentriseen maailmankuvaan. (Heliosentrinen = aurinkokeskeinen)

Tieteellinen menetelmä on yleisnimitys kaikille niille toimintatavoille, joissa pyritään tuottamaan luotettavaa tietoa järjestelmällisesti ja kriittisesti. Tutkimusmenetelmiä yhdistää pyrkimys objektiiviseen, riippumattomaan ja julkisen kritiikin alaiseen tiedonmuodostukseen.
Tieteen menetelmänä on järjestelmällinen kokeellinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää todellisuuden luonnetta mahdollisimman hyvin.  

Kuva maailmasta karttuu jatkuvasti ja tietoa tulee koko ajan lisää. Tieteelliseen maailmankuvaan kuuluu avoimuus. Tieteellistä maailmankuvaa ei ole helppo saavuttaa, koska tiedon määrä kasvaa koko ajan. 

Kappale 2.4 Elämänkatsomustieto

 Elämänkatsomustieto on monitieteinen oppiaine, joka hyödyntää useita eri tieteitä ja niiden tarjoamia näkökulmia. Elämänkatsomustiedon taustalla on monia tieteenaloja. Näiden näkökulmien yhdistäminen mahdollistaa ilmiöiden monipuolisen tarkastelun.

Filosofia
Filosofia jaetaan käytännölliseen ja teoreettiseen filosofiaan, joista erityisesti käytännöllinen filosofia antaa paljon elämänkatsomuksen rakentajalle. Filosofian työkalut auttavat auttavat järkiperäisen ajattelun ja keskustelun syntymisessä ja ylläpitämisessä. Teoreettisen filosofian teemoista esim. tieto, tiede ja maailmankuva ovat tärkeitä myös maailmankatsomuksellisen pohdinnan tukena.

Antropologia
Kulttuuriantropologiat tutkivat eri kansojen ja kulttuurien elämänmuotoja ja perinteitä. Tieteessä tutkitaan kulttuurin vaikutuksia inhimilliseen elämään, käyttäytymisen sosiaalista rakentumista eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. Se voi tutkia myös nykykulttuurin ilmiöitä ja kulttuurin muutosta.

Uskontiede
Tiede, joka pyrkii vertailemaan erilaisia uskontoja ja selittämään uskontoilmiöitä tieteen keinoin.

Psykologia
Tiede, joka tutkii ihmisen tavoitteellista toimintaa. Erityisesti positiivinen psykologia on tärkeä taustatiede elämänkatsomustiedolle. Se tutkii miten ihmiset voisivat tulla onnellisiksi ja menestyä elämässään poikkeuksellisen hyvin. Kognitiivisesta psykologiasta voi oppia paljon ihmisen ajattelusta ja sen lainalaisuuksia.

Sosiologia
Yhteiskuntatiede, jonka kohteena ovat ihmisyhteisöt ja niitä koskevat lainalaisuudet.

Kappaleessa oli vaikea ymmärtää mitä jokainen eri tieteenala tutkii. Kuitenkin pari kertaa luettuani ne ymmärsin niiden tarkoituksen. Mielestäni uskontiede, psykologia ja antropologia kuulostivat kiinnostavimmilta.

Kappale 2.3 Elämänkatsomus

Mielestäni on kappaleen alussa on hyvä tarkastella käsitettä elämänkatsomus ennen kuin siihen syventyy. Elämänkatsomus on ihmisen katsomus omasta elämästään ja sen merkityksestä. Se voi elämän aikana kehittyä ja muuttua, mutta se on aina yksilön oma ja henkilökohtainen tapa hahmottaa paikkaansa ja merkitystään maailmassa.

Elämästä puhutaan eri merkityksin. Elämänkatsomuskatsomustiedossa puhutaan elämästä ja silloin tarkoitetaan arkikielen merkitystä, jossa elämä on jotakin "minuna" elettyä. Elämään liittyy kokemus minuudesta ja ajankulu: elämä muodostaa kokonaisuuden, jossa on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Elämä on hyvin subjektiivinen eli omakohtainen asia. Tieteessä pyritään subjektiivisuuden vastakohtaan eli objektiivisuuteen. Tietoisuus on erityisen subjektiivinen osa.

Oman minuuden ja ulkoisen todellisuuden painotus vaihtelee eri kulttuureissa ja katsomuksissa. Yksilökeskeisissä kulttuureissa minuus korostuu. Maailmankuva vaikuttaa siihen, miten minä on suhteessa muihin kaltaisiinsa sekä koko kaikkeuteen.

Epifania = yhdessä hetkessä kirkastuu jotakin todella  tärkeää siitä, mitä elämä on ja mitä se itselle merkitsee.

Eksistoi= on tietoinen ja vapaa sekä tietää kerran myös kuolevansa.

Jokaisen meistä on elettävä itse ja ratkaistava suuret elämänkysymykset itselle sopivalla ja oikealla tavalla = eksistentiaaliset kysymykset

Tein Yle:n tekemän testin "Mihin sinä uskot?" ja tulokseksi sain, että minä uskon yhteisön voimaan ja Jumalaan.

Kappale 2.2 Maailmankuva

Kappaleessa 2.2 kerrotaan maailmankuvasta. Ensimmäisenä kappaleessa kysytään, että millainen maailmankuva on ollut keskiajalla?

Keskiajalla maailmankuva oli hyvin erilainen kuin nykyaikana. Keskiaikainen ihminen ajatteli, elävänsä maailmassa, missä kaikki oli riippuvaisia Jumalan tahdosta. Nykyajan ihminen suhtautuu maailmaan järkiperäisesti. Keskiajalla uskottiin, että Jumala oli luonut maailman, ajalla oli alkunsa ja loppunsa. Ihmisillä ei ollut käsitystä mitä vuotta elettiin ja kuinka vanha ihminen oli. Ajateltiin, että jokaisen ihmisen kuolinhetki oli ennalta määritelty. Keskiajan ihmisillä oli suuri tarve kuulua johonkin ryhmään. Oli olemassa enkeleitä, pyhimyksiä ja muuta yliluonnollista. Kirkko oli ainoa taho, joka huolehti opetuksesta. 

Nykyajan maailmaan kuuluu ihmisiä, autoja, puita, plameettoja, mustia aukkoja ja bakteereja ja atomeja. Kaikkea maailman kuuluvaa kutsutaan maailmankaikkeudeksi. Maailmassa on myös abstrakteja asioita kuten sanat ja ajatukset. Pohjimmiltaan se mitä maailmaan kuuluu on katsomuksellinen kysymys. 

Filosofiassa metafysiikaksi kutsutaan ihmisten erilaisia käsityksiä todellisuuden perimästä. Onko todellisuus aineellinen vai henkinen? 

Yksi maailmankuvan keskimmäisistä osista on ihmiskäsitys eli käsitys ihmisten perimmäisestä olemuksesta. 

Ihmisillä on olemassa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Yleensä kysymys on poliittisista ideologioista. (Esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston käsitys, millainen maailmasta pitäisi tulla) Mutta kaiken perustana on käsitys yhteiskunnasta ja ihmisten asemasta siinä. Lähes kaikki ihmiset elävät jossakin yhteisössä. Poliittisilla ideologioilla on juuret maailmankuvassa ja ihmiskäsityksessä, 

Myös käsitys historiasta on maailmankuvaa. Maailmankuva ei ole vain käsitys siitä millainen maailman on, vaan myös siitä millainen se tulevaisuudessa voisi olla. Useiden ihmisten mielestä historian tapahtumat, kuten sodat, kaipaavat syvempää selitystä. Kuka historian tapahtumia ohjailee vai ohjaileeko niitä kukaan?

Maailmankuva on muun muassa käsitys maailmankaikkeudesta, todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, luonnosta ja yliluonnollisesta, ihmisestä, kulttuurista, yhteiskunnasta ja historiasta. 

Kappale 2.1 Maailmankatsomus ja sen rakentaminen

Kappale 2.1 Maailmankatsomus ja sen rakentaminen

Luvussa tulee vastaan uusia käsitteitä.

Maailmankatsomus on laajin katsomuskäsite. Maailmankatsomukseen kuuluu oikeastaan kaikki, mitä kaikesta voi ajatella. Ainakin seuraavat asiat kuuluvat maailmakatsomukseen:

• Maailmankuva eli käsitys maailmasta
• Tietoteoria eli käsitys tiedosta
• Etiikka eli käsitys hyvästä ja pahasta

Maailmankuva tarkoittaa pelkästään deskriptiivistä eli kuvailevaa näkemystä maailmasta sellaisena kuin se on. Maailmankatsomukseen kuuluu sen lisäksi myös normatiivinen eli ohjeellinen näkemys siitä millainen maailman pitäisi olla. 

Elämänkatsomus voidaan ymmärtää maailmankatsomuksen osaksi, jonka keskiössä on käsitys omasta elämästä ja sen merkityksestä. Toisaalta elämänkatsomus voidaan ymmärtää yksilöllisesti maailmankatsomukseksi. Elämänkatsomuksen rakentamiseen voi saada aineksia lukemattomista maailmankatsomuksista. 

Maailmankuva ja -katsomus alkavat rakentua jo lapsuudessa, koska kasvamme oman kulttuurin ympärillä ja omaksumme erilaisia ajatuksia. Nuoruusiässä alkaa kehittyä kognitiivinen empatia eli toisen asemaan asettuminen siten , että ymmärtää heidän näkökulmiaan ja maailmankuvaansa. 

Kuvakollaasissa olen esittänyt asioita, jotka ovat eniten vaikuttaneet minun maailmankuvaani. ( tehtävä2 )

Kappale 2: Oma elämänkatsomukseni

2.  Oma elämänkatsomukseni

Kirjan toisessa kappaleessa kerrotaan käsitteistä elämänkatsomus, maailmankatsomus ja maailmankuva.

Lyhyesti sanottuna maailmankuva tarkoittaa käsitystä siitä, millainen maailma on ja miten se toimii.
Maailmankatsomus on arvoja sisältävä kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä.

Elämänkatsomustieto on katsomusopetusta, niin kuin uskonnonopetuskin. Katsomusopetus eroaa muusta opetuksesta, koska jokaisella on oma katsomuksensa ja ei ole vain yhtä oikeanlaista katsomusta.

Mielestäni tässä kappaleessa oli hankalaa erottaa käsitteet toisistaan. 

Kappale 1: Tervetuloa opiskelemaan elämänkatsomustietoa!

Avasin elämänkatsomustiedon tabletkoulu- kirjan. Kirja vaikuttaa yksinkertaiselta ja helppokäyttöiseltä. Opiskelen ensimmäistä kertaa verkkokirjasta, joten asia vaatii opettelua.

1. Tervetuloa opiskelemaan elämänkatsomustietoa!

Kirjan ensimmäinen kappale kertoo elämänkatsomustiedosta oppiaineena. Elämänkatsomustieto on oppiaine, joka pohjautuu moniin tieteenaloihin. Sen tavoitteena on auttaa ymmärtään paremmin omaa ja muiden ajattelua.

Kurssin aiheena on maailmankatsomuksen rakentaminen ja kriittinen ajattelu. Jokaisella on oma yksilöllinen elämänkatsomuksensa. Se on osa identiteettiä. Kriittisen ajatteluun kuuluu joukko taitoja, joiden avulla maailmankuvaa voi rakentaa vastaamaan paremmin todellisuutta.

Kappaleessa puhutaan myös keskustelutaidoista. Mielestäni tärkeimmät niistä ovat: kohtele toisia keskustelijoita kunnioituksella, älä arvostele ja älä sulje ketään keskustelun ulkopuolelle.

Jokainen kuvassa oleva nuori opiskelee elämänkatsomustietoa. Heillä jokaisella on erilainen elämänkatsomus ja maailmankatsomus. He keskustelevat ryhmässä omasta maailmankuvastaan ja esittävät mielipiteitä siitä, mikä maailmassa on totta ja mikä ei. Erään mielestä yliluonnollisia olentoja on olemassa ja toisen mielestä taas ei. Kolmas esittää mielipiteensä uskonnon perusteella ja neljäs ei ole varma hänen katsomuksestaan.