Kappale 3.1 Ei-tieteellinen maailmankuva

Ihmisen maailmankuva ei välttämättä aina perustu tieteeseen, mutta ei ole myöskään sen vastainen.

Maailmankuvan ei-tieteellisiä osia voivat olla esimerkiksi uskonnolliset uskomuksen, metafyysiset uskomukset sekä poliittiset ja talouspoliittiset uskomukset.

Uskonnoton ihminen voi uskoa asioihin, joita ei voida todistaa.

Länsimainen maailmankuva on yleensä lineaarinen ja kohtelee maailmaa objektina, joka on tutkimuksen kohteena.

Maailmankuva on siis holistinen, kun siihen kuuluu syklisyys ja luontoon liitetään tietoisia piirteitä. Ihminen nähdään osana luontoa eikä siitä irrallaan.

On hyvä muistaa, että kaikkea ei voida todistaa tieteen avulla.

Kirjan teksti ja tiivistelmäni oli lyhyehköt, koska ei-tieteellisiä maailmankuvia on lukemattomia määriä ja ne ovat kaikki erilaisia. Niistä voidaan kertoa tietoa ja esimerkkejä yleisesti, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti. Jokainen muodostaa oman maailmankuvansa ja siihen voi kuulua osasia tieteellisestä ja ei-tieteellisestä maailmankuvasta. 

Kappale 3: Tieteellinen maailmankuva

Kappale 3 kertoo tieteellisestä maailmankuvasta.

Tieteellisen maailmankuvan mukaan maapallomme on yksi pieni planeetta aurinkokunnassa. Hiiliyhdisteiden ansiosta syntyi orgaaninen elämä, joka kehittyi ajan kuluessa. Evoluutio suosi hyviä sopeutujia. Myös sattuma on ohjannut tapahtumien kulkua. Nykyihminen kehittyi omaksi lajikseen ihmisapinoista.

Tieteellinen maailmankuva on syntynyt vähitellen, kun tiedonhankintaan on käytetty tieteellistä menetelmää ja koko ajan kehittyviä mittalaitteita. Keskiajalla maa nähtiin kaiken keskipisteenä, mutta vähitellen siitä siirryttiin heliosentriseen maailmankuvaan. (Heliosentrinen = aurinkokeskeinen)

Tieteellinen menetelmä on yleisnimitys kaikille niille toimintatavoille, joissa pyritään tuottamaan luotettavaa tietoa järjestelmällisesti ja kriittisesti. Tutkimusmenetelmiä yhdistää pyrkimys objektiiviseen, riippumattomaan ja julkisen kritiikin alaiseen tiedonmuodostukseen.
Tieteen menetelmänä on järjestelmällinen kokeellinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää todellisuuden luonnetta mahdollisimman hyvin.  

Kuva maailmasta karttuu jatkuvasti ja tietoa tulee koko ajan lisää. Tieteelliseen maailmankuvaan kuuluu avoimuus. Tieteellistä maailmankuvaa ei ole helppo saavuttaa, koska tiedon määrä kasvaa koko ajan. 

Kappale 2.4 Elämänkatsomustieto

 Elämänkatsomustieto on monitieteinen oppiaine, joka hyödyntää useita eri tieteitä ja niiden tarjoamia näkökulmia. Elämänkatsomustiedon taustalla on monia tieteenaloja. Näiden näkökulmien yhdistäminen mahdollistaa ilmiöiden monipuolisen tarkastelun.

Filosofia
Filosofia jaetaan käytännölliseen ja teoreettiseen filosofiaan, joista erityisesti käytännöllinen filosofia antaa paljon elämänkatsomuksen rakentajalle. Filosofian työkalut auttavat auttavat järkiperäisen ajattelun ja keskustelun syntymisessä ja ylläpitämisessä. Teoreettisen filosofian teemoista esim. tieto, tiede ja maailmankuva ovat tärkeitä myös maailmankatsomuksellisen pohdinnan tukena.

Antropologia
Kulttuuriantropologiat tutkivat eri kansojen ja kulttuurien elämänmuotoja ja perinteitä. Tieteessä tutkitaan kulttuurin vaikutuksia inhimilliseen elämään, käyttäytymisen sosiaalista rakentumista eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. Se voi tutkia myös nykykulttuurin ilmiöitä ja kulttuurin muutosta.

Uskontiede
Tiede, joka pyrkii vertailemaan erilaisia uskontoja ja selittämään uskontoilmiöitä tieteen keinoin.

Psykologia
Tiede, joka tutkii ihmisen tavoitteellista toimintaa. Erityisesti positiivinen psykologia on tärkeä taustatiede elämänkatsomustiedolle. Se tutkii miten ihmiset voisivat tulla onnellisiksi ja menestyä elämässään poikkeuksellisen hyvin. Kognitiivisesta psykologiasta voi oppia paljon ihmisen ajattelusta ja sen lainalaisuuksia.

Sosiologia
Yhteiskuntatiede, jonka kohteena ovat ihmisyhteisöt ja niitä koskevat lainalaisuudet.

Kappaleessa oli vaikea ymmärtää mitä jokainen eri tieteenala tutkii. Kuitenkin pari kertaa luettuani ne ymmärsin niiden tarkoituksen. Mielestäni uskontiede, psykologia ja antropologia kuulostivat kiinnostavimmilta.

Kappale 2.3 Elämänkatsomus

Mielestäni on kappaleen alussa on hyvä tarkastella käsitettä elämänkatsomus ennen kuin siihen syventyy. Elämänkatsomus on ihmisen katsomus omasta elämästään ja sen merkityksestä. Se voi elämän aikana kehittyä ja muuttua, mutta se on aina yksilön oma ja henkilökohtainen tapa hahmottaa paikkaansa ja merkitystään maailmassa.

Elämästä puhutaan eri merkityksin. Elämänkatsomuskatsomustiedossa puhutaan elämästä ja silloin tarkoitetaan arkikielen merkitystä, jossa elämä on jotakin "minuna" elettyä. Elämään liittyy kokemus minuudesta ja ajankulu: elämä muodostaa kokonaisuuden, jossa on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Elämä on hyvin subjektiivinen eli omakohtainen asia. Tieteessä pyritään subjektiivisuuden vastakohtaan eli objektiivisuuteen. Tietoisuus on erityisen subjektiivinen osa.

Oman minuuden ja ulkoisen todellisuuden painotus vaihtelee eri kulttuureissa ja katsomuksissa. Yksilökeskeisissä kulttuureissa minuus korostuu. Maailmankuva vaikuttaa siihen, miten minä on suhteessa muihin kaltaisiinsa sekä koko kaikkeuteen.

Epifania = yhdessä hetkessä kirkastuu jotakin todella  tärkeää siitä, mitä elämä on ja mitä se itselle merkitsee.

Eksistoi= on tietoinen ja vapaa sekä tietää kerran myös kuolevansa.

Jokaisen meistä on elettävä itse ja ratkaistava suuret elämänkysymykset itselle sopivalla ja oikealla tavalla = eksistentiaaliset kysymykset

Tein Yle:n tekemän testin "Mihin sinä uskot?" ja tulokseksi sain, että minä uskon yhteisön voimaan ja Jumalaan.

Kappale 2.2 Maailmankuva

Kappaleessa 2.2 kerrotaan maailmankuvasta. Ensimmäisenä kappaleessa kysytään, että millainen maailmankuva on ollut keskiajalla?

Keskiajalla maailmankuva oli hyvin erilainen kuin nykyaikana. Keskiaikainen ihminen ajatteli, elävänsä maailmassa, missä kaikki oli riippuvaisia Jumalan tahdosta. Nykyajan ihminen suhtautuu maailmaan järkiperäisesti. Keskiajalla uskottiin, että Jumala oli luonut maailman, ajalla oli alkunsa ja loppunsa. Ihmisillä ei ollut käsitystä mitä vuotta elettiin ja kuinka vanha ihminen oli. Ajateltiin, että jokaisen ihmisen kuolinhetki oli ennalta määritelty. Keskiajan ihmisillä oli suuri tarve kuulua johonkin ryhmään. Oli olemassa enkeleitä, pyhimyksiä ja muuta yliluonnollista. Kirkko oli ainoa taho, joka huolehti opetuksesta. 

Nykyajan maailmaan kuuluu ihmisiä, autoja, puita, plameettoja, mustia aukkoja ja bakteereja ja atomeja. Kaikkea maailman kuuluvaa kutsutaan maailmankaikkeudeksi. Maailmassa on myös abstrakteja asioita kuten sanat ja ajatukset. Pohjimmiltaan se mitä maailmaan kuuluu on katsomuksellinen kysymys. 

Filosofiassa metafysiikaksi kutsutaan ihmisten erilaisia käsityksiä todellisuuden perimästä. Onko todellisuus aineellinen vai henkinen? 

Yksi maailmankuvan keskimmäisistä osista on ihmiskäsitys eli käsitys ihmisten perimmäisestä olemuksesta. 

Ihmisillä on olemassa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä. Yleensä kysymys on poliittisista ideologioista. (Esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston käsitys, millainen maailmasta pitäisi tulla) Mutta kaiken perustana on käsitys yhteiskunnasta ja ihmisten asemasta siinä. Lähes kaikki ihmiset elävät jossakin yhteisössä. Poliittisilla ideologioilla on juuret maailmankuvassa ja ihmiskäsityksessä, 

Myös käsitys historiasta on maailmankuvaa. Maailmankuva ei ole vain käsitys siitä millainen maailman on, vaan myös siitä millainen se tulevaisuudessa voisi olla. Useiden ihmisten mielestä historian tapahtumat, kuten sodat, kaipaavat syvempää selitystä. Kuka historian tapahtumia ohjailee vai ohjaileeko niitä kukaan?

Maailmankuva on muun muassa käsitys maailmankaikkeudesta, todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, luonnosta ja yliluonnollisesta, ihmisestä, kulttuurista, yhteiskunnasta ja historiasta. 

Kappale 2.1 Maailmankatsomus ja sen rakentaminen

Kappale 2.1 Maailmankatsomus ja sen rakentaminen

Luvussa tulee vastaan uusia käsitteitä.

Maailmankatsomus on laajin katsomuskäsite. Maailmankatsomukseen kuuluu oikeastaan kaikki, mitä kaikesta voi ajatella. Ainakin seuraavat asiat kuuluvat maailmakatsomukseen:

• Maailmankuva eli käsitys maailmasta
• Tietoteoria eli käsitys tiedosta
• Etiikka eli käsitys hyvästä ja pahasta

Maailmankuva tarkoittaa pelkästään deskriptiivistä eli kuvailevaa näkemystä maailmasta sellaisena kuin se on. Maailmankatsomukseen kuuluu sen lisäksi myös normatiivinen eli ohjeellinen näkemys siitä millainen maailman pitäisi olla. 

Elämänkatsomus voidaan ymmärtää maailmankatsomuksen osaksi, jonka keskiössä on käsitys omasta elämästä ja sen merkityksestä. Toisaalta elämänkatsomus voidaan ymmärtää yksilöllisesti maailmankatsomukseksi. Elämänkatsomuksen rakentamiseen voi saada aineksia lukemattomista maailmankatsomuksista. 

Maailmankuva ja -katsomus alkavat rakentua jo lapsuudessa, koska kasvamme oman kulttuurin ympärillä ja omaksumme erilaisia ajatuksia. Nuoruusiässä alkaa kehittyä kognitiivinen empatia eli toisen asemaan asettuminen siten , että ymmärtää heidän näkökulmiaan ja maailmankuvaansa. 

Kuvakollaasissa olen esittänyt asioita, jotka ovat eniten vaikuttaneet minun maailmankuvaani. ( tehtävä2 )

Kappale 2: Oma elämänkatsomukseni

2.  Oma elämänkatsomukseni

Kirjan toisessa kappaleessa kerrotaan käsitteistä elämänkatsomus, maailmankatsomus ja maailmankuva.

Lyhyesti sanottuna maailmankuva tarkoittaa käsitystä siitä, millainen maailma on ja miten se toimii.
Maailmankatsomus on arvoja sisältävä kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä.

Elämänkatsomustieto on katsomusopetusta, niin kuin uskonnonopetuskin. Katsomusopetus eroaa muusta opetuksesta, koska jokaisella on oma katsomuksensa ja ei ole vain yhtä oikeanlaista katsomusta.

Mielestäni tässä kappaleessa oli hankalaa erottaa käsitteet toisistaan. 

Kappale 1: Tervetuloa opiskelemaan elämänkatsomustietoa!

Avasin elämänkatsomustiedon tabletkoulu- kirjan. Kirja vaikuttaa yksinkertaiselta ja helppokäyttöiseltä. Opiskelen ensimmäistä kertaa verkkokirjasta, joten asia vaatii opettelua.

1. Tervetuloa opiskelemaan elämänkatsomustietoa!

Kirjan ensimmäinen kappale kertoo elämänkatsomustiedosta oppiaineena. Elämänkatsomustieto on oppiaine, joka pohjautuu moniin tieteenaloihin. Sen tavoitteena on auttaa ymmärtään paremmin omaa ja muiden ajattelua.

Kurssin aiheena on maailmankatsomuksen rakentaminen ja kriittinen ajattelu. Jokaisella on oma yksilöllinen elämänkatsomuksensa. Se on osa identiteettiä. Kriittisen ajatteluun kuuluu joukko taitoja, joiden avulla maailmankuvaa voi rakentaa vastaamaan paremmin todellisuutta.

Kappaleessa puhutaan myös keskustelutaidoista. Mielestäni tärkeimmät niistä ovat: kohtele toisia keskustelijoita kunnioituksella, älä arvostele ja älä sulje ketään keskustelun ulkopuolelle.

Jokainen kuvassa oleva nuori opiskelee elämänkatsomustietoa. Heillä jokaisella on erilainen elämänkatsomus ja maailmankatsomus. He keskustelevat ryhmässä omasta maailmankuvastaan ja esittävät mielipiteitä siitä, mikä maailmassa on totta ja mikä ei. Erään mielestä yliluonnollisia olentoja on olemassa ja toisen mielestä taas ei. Kolmas esittää mielipiteensä uskonnon perusteella ja neljäs ei ole varma hänen katsomuksestaan.